Mä tahtoisin mun muistin takaisin. Sen tavallisen muistin takaisin. Sen kun seison jääkaapin ovella, ovi auki ja mietin, että mitähän mä sieltä oikein olin ottamassa. Ja laitan sen sitten kiinni, kun totean, etten mä oikeastaan tarvi sieltä mitään. 

Mutta tällä muistilla mä en tee mitään. En tälläsellä, että mä olen tehnyt puoli tuntia ristipistotyötä ja koko ajan miettinyt, että sitten kun tää lanka on lopussa, niin mä menen pesemään hampaat, sitten kun tää lanka on lopussa mä menen pesemään hampaat. Ja samalla kieli hankaa hampaita ja tuntee, kuinka ellottavan likaiset ne hampaat on ja mä tunnen, että ne hampaat ON mentävä pesemään. Ja sitten kun se lanka on MELKEIN lopussa, puoliso sanoo mulle jotain, jonka sanoo kertovansa  tarkemmin huomenna. Ja tsädäm. Mä olen unohtanut mitä mun piti mennä tekemään. 

Enkä muista sitä millään. En niin millään. En, vaikka mä väritän sen tekemäni alueen siihen työkopioon. En vaikka mä tuijotan sitä tekemääni työtä. Yritän palata työssä taaksepäin. En vaikka mä kuinka mietin. 

Ja hampaiden pesuhan on on ihan perusjuttu, joka iltainen. Mulla vähän eri aikoihin, kun valvon niin myöhään, mutta kuitenkin. Ei mitään ydinfysiikkaa.

Manasin puolisolle 
- voi hitto näitä aivoja
- no?
- no kun en taas muista mitä piti tehdä
- no toihan on ihan normaalia
- ei tää nyt oo ihan normaalia, vaikka kaikki niin väittääkin
- no kyllä mäkin unohdan asioita, välillä nousen jo seisomaankin, ett meen tekeen jonkun asian ja sitt unohdan
- ai ninku monta kertaa päivässä?
- ......

Niinpä...Kun en aina niitä kaikkia kertoja tule sanoneeksi, mitkä olen unohtanut, mitä piti tehdä, tai milloin mikäkin tavara, minkä pitäisi olla ihan helpossa paikassa, on hukassa (lompakko, avaimet, aurinkolasit yms)

Kyllä mäkin vielä muistan sen ajan, kun auttoi se "ajassa taakse päin palaaminen" - jos seisot siellä jääkaapin oven edessä miettien mitä piti tehdä, auttoi usein se, kun palasit sohvalle istumaan. Ei auta enää. Voit istua siinä vaikka tunnin ja palata jääkaapille sitten kun tulee uudestaan nälkä, mutta sitten on jo ihan uudet ajatukset mielessä :D 

Mutta muiden mielestä tuo unohtelu on siis normaalia, kaikki ihmiset unohtelee asioita. No joo, onhan se niinkin joo, mutta miksi ei voida uskoa, että minä unohtelen useammin kuin muut. Esimerkiksi entinen työparini on sitä mieltä, että unohteluni on normaalia. Jos palaisin työhön työparikseen, niin sanoisinpa, että mielipiteensä muuttuisi aika pian, kun saisi koko ajan olla korjaamassa tekemisiäni ;)

Ja kun lääkäri kysyy, olenko omasta mielestäni työkykyinen, niin pakkohan mun on kertoa tuo yhtenä asiana, miksi omasta mielestäni en ole, niiden muiden lisäksi. 

Tahtoisin muistini takaisin.

  - Otus Scops -